Millä kielellä aurinko tehtiin?

4.9 - 30.9.2015 Make Your Mark -gallerian Janne Martolan näyttely: "Millä kielellä aurinko tehtiin?"




Alla Erkki Pirtolan kirjoittama taiteilijaesittely/lehdistötiedote näyttelyä varten:

JANNE MARTOLAN KOLLAASIN UNIVERSTAS

Janne Martola nojaa moottoripyöräänsä, jonka hän on itse tuunannut. "Tämä on tärkein taideteokseni." Martola etsii motskarillaan romuja kollaaseihinsa. Tämä pärisevä motoristidyykkari on kuitenkin hyvin herkkä ja intiimi taiteilija. Muistan ensi kerran, kun näin hänen töitään ajattelin "tässähän meillä on miespuolinen outiheiskanen". Martolan pikkuruiset herkät sattuman heittämät viivastot loivat esiin henkilökohtaista satua, millä oli jokin suhde nykyhetkeen.
Martola kertoo törmänneensä ITE -taidekäsitteeseen: "Itse Tehty Elämä! -Sellaista taidetta olen aina tehnyt. Kaikki kuvat liittyvät omaan elämääni." Martola kävi lävitse Valtion Kuvataideakatemian saamatta nykytaidetartuntaa. Myöskin hän pääsi eroon nuoruuden illuusiojuomista ryhtymällä narkkaamaan raittiutta. Samalla hänelle avautui yhä tarkempi maailma ja energia hyödyntää sitä teoksissaan. Hän siirtyi kollaasintekijäksi.

" Kollaasitekniikalla työskennellessäni valikoinnin merkitys koostuu. Miksi tietty elementti sopii teokseen? Miksi toinen valittu elementti taas olisi pilannut teoksen? Mahdollisuuksia on lukematon määrä joten täytyy heittäytyä virran vietäväksi, luottaa siihen että satunnaiset mielleyhtymät ja mieleen pullahtavat ideat ovat arvokkaita. Näistä mielikuvituksen kipinöistä on otettava heti kiinni. Mielikuvitukseni on tila, missä tietoisuuteni voi kuvitella ja tehdä mitä vaan, rajana on vain oma mieleni. Kipinä, kuva. idea, aihio joskus mieleeni piirtyy tarkka valmis hahmo, joskus taas mahdollisuuksien sumusta täytyy muovata, veistää, hahmottaa epämääräisestä jotain määrättyä."

Tässä on hyin määritelty taiteen sisäsyntyinen prosessi ja miten se hakee ilmaisunsa eri ainesten yhteenliittymistä Martolan Universtaalla. Hyvä esimerkki on esinekooste nimeltään " Valaisin kokeellisille aallonpituuksille"​. Siinä on korkkipintaiseen kädensijaan istutettu metallisia `johtimia`, päällä männynkäpy, josta sojottaa lamppu. Se vaikuttaa `keksinnöltä`, joka mullistaisi nimensämukaisesti kaiken.
Kollaaseissa on kangasta, paperia, muovia, luita, kasvinosia, palasia menneisyydestä. Mykistävistä kuvastoista ja värimaailmasta tulee mieleen itäisessä viidakossa oleva pyhä apinatemppeli asukkineen ja palvelijoineen. Martola joogaa ja on saanut yhteyden salaiseen puutarhaansa ja sen näkymättömään väkeen, joka ilmestyy kollaasin gluteenista eksoottisen groteskina hallusinaationa. Eräässä hienostuneessa kollaasissa on kuva kreikkalaisesta naiskasvoista veistoksena, jolta nenä on lyöty ruttuun. Surumielisen hahmon kruunaa tuohesta tehty tunika. Naisparan surua lisää Jannen heittämä musta varjo silmien ylle. Näin vanha hahmo herää eloon itkemään nykyaikaa.

"Mitä kollaasiteokseni sitten ovat. Hetkiä, tapahtumia ja paikkoja valettuina muovin sisään. Hahmoja siimeksessä. Metsänpeitossa, muovin peitossa. Ihmisiä olevina, mutta liikkumattomina, muistoina ikuisuudessa. Kollaasit ovat irti leikattuja paloja todellisuudesta, jostain toisesta todellisuudesta. Vaihtoehtoisesta maailmasta jolla on oma tuntematon historiansa. Sen asukkaat ovat sukulaisiamme. Esi-isämme elävät ja menneisyys on läsnä. Meitä katsotaan takaisin aluskasvillisuuden seasta, lehtien välistä."

Maailma on täynnä kuvia, miksi maalata uusia. Sitäpaitsi öljyvärit ovat kalliita. Itse asiassa maalauksessa silmä törmää vain maaliin, kollaasissa se näkee dramaattisia ainesvaihdoksia, kuten elämässäkin. Arte Poveran henki, taideköyhäily elää kollaasintekijöissä. Museot eivät osta kollaaseja, koska "Ne muuntuvat". Eikö se ole elämän tarkoitus. Mikseivät museot muutu kollaaseiksi, jatkuvasti muuntuviksi kohtaamispaikoiksi?

Luonto ei ole kollaasi, mutta ihmisluonto on, etenkin sen saasteet. Irralleen joutuneitten palasten yhteenliittäminen on yhtäaikainen tajunnallinen kuin konkreettinen tehtävä. Jätteet kokoontuvat taideteokseksi, missä niillä on jalo tehtävä; paskanjauhannasta syntyy kultaa! Teknologian palasiksi lyömä maailma on ihmiskunnan loppupeleissä koottava ehjäksi paljain käsin! Martola pitää käsillä näpräämisestä, eikä käytä tietokoneen kuvankäsittelyohjelmia. Eräs mustavalkoinen valokuvateos näyttää koneella tehdyltä, mutta läheltä voi aavistaa Martolan sormen jäljet.

Ymmärrys



Seuraamani lintu



Metsänpeitossa 2



Portinpala

Kuvia teoksistani Korjaamo -gallerian näyttelystä "Hengitystä" 19.9 - 19.10.2014.


Pieni asukas



Siimeksessä



Syventyneenä



Tuntematon ele



Veli Tovi

"Hengitystä" -näyttelyn tiedote/taiteilijaesittely:

Taiteilijan tehtävä on hengittää.
Hän hengittää maailmaa sisään ja hän hengittää maailmaa ulos.
Taiteilija on läsnä olemassaolossaan.
Hän on hengitystensä välissä.


Korjaamo Gallerian Studion valtaa Janne Martolan omalaatuinen maailma. Akryylilevyille valetut kollaasityöt ovat irtileikattuja paloja todellisuudesta, jossa ajallisuus on suhteellinen käsite. Teokset ovat eräänlaisia pyhäinjäännöksiä hahmoista, jotka luovat sillan menneisyyden ja nykyisyyden välille.

Veli Tuokio, Veli Tovi – keitä kasvillisuuden peitosta, menneen maailman pensaikoista kurkistavat hahmot ovat? Teokset kutsuvat katsojaa heittäytymään mielikuvituksensa varaan ja selvittämään muotokuvien takana piilevän tarinan. Martola nimeää apinamaiset ja toisaalta hyvinkin inhimilliset hahmot esi-isiksimme. Apinamaiset hahmot tulevat kauempaa menneisyydestä, ihmisen näköiset lähempää tarkkailemaan ja opastamaan loputtomien vaihtoehtojen ja epävarmuuden keskellä rämpivää nykyihmistä.

Martolan vilpitön suhtautuminen taiteen tekemiseen vakuuttaa. Hän luo teoksillaan väkevän tunnelman, joka vangitsee katsojan omalla intensiteetillään. Hän peräänkuuluttaa vaikuttimien puhtautta, jolloin oikea suunta löytyy vahvan intuition varassa. Hän uppoutuu täysin tekemäänsä, eläytyy kertomaansa tarinaan uskoen sen todeksi. Parhaimmassa tapauksessa katsoja uppoaa teosten luomaan toiseen ulottuvuuteen yhtälailla. Kirjallisuus, erityisesti scifi-kirjallisuus, tarjoaa Martolalle tärkeitä vaikutteita. Kirjoista löytyy keksitty maailma tai aika, joka on kuitenkin todellisuuteen perustuva ja sitä kautta perusteltu. Uskottavuus onkin tärkein yhdistävä ominaisuus Martolan lukemien kirjojen ja hänen tuottaman taiteen välillä.

Martolan maailmassa on melankoliaa, surumielisyyttä ja haikeutta, vaikka hän suhtautuu kaikkeen myös leikkimielisen kevyesti. Kysymys on ennen kaikkea kokemuksesta yhteydestä, sukupolvien jatkumosta. Olemisen merkitys rakentuu ohi menevien hetkien virrasta, tuokioista hengitysten välissä.

Perillä



Veli Tuokio



Jälkeenpäin



Kävijä

Heimolaiset



Hetkellinen särö portilla



Hirviemo



Hengitysten välissä



Saapuminen hoviin

Janne Martola -Toisaalla

"Toisaalla" -näyttely Make Your Mark -galleriassa 4.5 - 31.5.2014.


(Metsän peitossa 4)
(Forest cover 4)

Perttu Häkkisen kirjoittama näyttelytiedote/taiteilijaesittely:

Tässä näyttelytilassa esitellään Janne Martola -nimisen henkilön synnyttämiä taideteoksia. Lämpimästi tervetuloa tutustumaan niihin.
Ennen kuin käytte peremmälle ja aloitatte kierroksen, on kuitenkin syytä tarkastella muutamia perusasioita.
Kuten näyttelyn nimestäkin voinette päätellä, kuvaavat esillä olevat teokset toisaalla ilmeneviä tapahtumia ja tiloja. Mutta missä tämä toisaalla sitten sijaitsee, onkin aivan eri asia.
Se on ainakin selvennykseksi mainittava, ettei luultavasti missään kolmiulotteisen välittömän arkikokemuksen alueella.
Tuskinpa nuo toisaalliset värit ja muodot myöskään miltään "ylemmältä" tahi "alemmalta" tasolta löytyvät. Kyseisenlaiset spatiaaliset termithän kelpaavat lähinnä kappaleiden keskinäisten suhteiden kuvailuun.
Luultavasti Martolan tarkoittama "toisaalla" onkin tajunnan ja so. neljännen ulottuvuuden ilmiö: paikka, jossa meitä sitovat lähinnä oman tietoisuutemme ennalta-asetetut lainalaisuudet. "Unten ja intuition tyyssija", jos haluamme oikein runollisiksi heittäytyä.
Näyttelyä tutkiessanne tulette huomaamaan, että toisaalla tapahtuu eriskummallisia asioita: siellä voi kohdata vaikkapa faaraon, tahi nähdä joulupukin. Vuohia alueella esiintyy jostain syystä tavan takaa.
Miten näitä kohtaamisia sitten tulisi jäsentää, vai tulisiko niitä?
Katsotaanpa.
Nostakaamme käsittelyn keskiöön vaikkapa teos nimeltä "Pukki siunaa", ja purkakaamme se osiinsa.
Pukki, kuten vanhastaan tiedetään, on mieskunnon ja siittämiskyvyn symboli, eli hekuman postimies.
Villivuohi edusti antiikin ihmisille Dionysoksen riemuja, olihan Panilla ja satyyreillakin vuohen sorkat ja parta. Kristityt puolestaan pitivät vuohta vasemman käden polkulaisena: itsepäisenä olentona, joka ketterillä sorkillaan ja rautaisen tahtonsa johdattamana saattoi kiipiä halki vuoren äkkijyrkän seinämän päätyen pilvimassojen läpi kirkkaan auringonpaisteen valaisemalle huipulle. Huikaisevaan korkeuteen, jossa ilma oli terävää ja silmä kantoi huomattavasti pitemmälle, kuin laakson syvyyksissä.
Alhaalla hämärässä laidunsivat puolestaan lampaat: yksitotiset ja pelokkaat oliot, joille laumaan kuuluminen oli elinehto.
Kuitenkin juuri tuon löylynlyömän luontokappaleen olivat galilealaiset ottaneet merkikseen.
Heidän oppinsa mukaan kun juuri vuohi, yksinäinen esoteerikko, oli viimeisellä tuomiolla eroteltava lampaiden laumasta ja tuomittava kadotukseen.
Miksi?
Kenties juuri siitä syystä, että korkeuksiin kavunnut pukki oli nähnyt kauas ja oppinut tietämään hyvän ja pahan tullen liki jumalten kaltaiseksi.

Martolan teoksessa pukki säteilee pilvimassan läpi siunaten töllistelijäänsä, ja mikä eriskummallisinta, vielä oikealla kädellään.
Teos saattaakin juuri kyseisestä syystä askarruttaa katsojaansa, merkitseehän pilvistä kurottautuva käsi kristillisessä perinteessä juuri jumalan läsnäoloa ja voimaa: "kädenojennusta" kärsivälle ihmisrodulle.
Pukin käsi onkin eittämättä kristillistä perää, vaikkapa fryygialaisesta Sabazioksen kädestä sen erottaa ilmiselvästi jo sormien asentokin.
Mutta onko siunaus käsitettävä lopulta vertauskuvalliseksi? Kenties pukki haluaakin "siunata" välittämällä ikiaikaista gnosista.
Kämmenen asento näyttäisi ainakin viittaavan Suomen Yleisradion muinoin välittämiin tietoiskuihin. Haluaako pukki varoittaa suomalaisia arkipäivän vaaroista, kuten liiallisesta alkoholinkäytöstä ja heikoista jäistä, tai muistuttaa käsien pesemisen tärkeydestä?
Käsien peseminen puolestaan viittaisi viattomuuteen ja viattomaksi julistautumiseen, pesihän prokuraattori Pilatuskin kätensä tuomittuaan Jeesuksen ristille.
Mutta kenen viattomuutta pukki sitten halajaa?
Pilvien alapuolella olevassa puulaatikossa makaa jonkinlainen marttyyri, tahi pyhimys. Arkun alla on miekka, joka näyttäisi symbolisesti lävistävän sen.
Olosuhteet huomioon ottaen on tuskin sattumaa, että alkemisteille juuri miekka on puhdistuksen symboli.
Onko suuri pukki siis tullut puhdistamaan ihmisrodun ja huuhtelemaan rähmät sen silmistä? Onko hän tullut "tuomaan miekan"?
Ehkäpä vanha sarvipää haluaakin viestittää, että luonnossa an sich ei esiinny väärintekoa, vaan ainoa pahuus löytyy harhaisten uskomusjärjestelmien valtaan antautumisesta ja henkisestä ulkoistamisesta.
Pukki ei ole mikään "hyvä paimen", koska hänhän haluaa jokaisen ihmisen paimentavan vain omaa itseään!
Kenties puulaatikossa monttubileitään vartova ihmishahmo onkin hukkunut laakson hämärässä miekkaansa, sen sijaan, että olisi kirmannut ylös vuorenrinnettä ja antanut suloisen ymmärryksen valaista tajuntansa.
Varoittaahan jo vanha suomalainen sananlaskukin, että "usko ja aate ovat elämän kieltämistä."

Siinä siis eräs tulkinta yhdestä näyttelyn teoksista.
Oliko se totuudellinen? Saattaapi olla, tahi sitten ei.
Suositeltavaa onkin, että edeltävään jorinaan takertumisen sijaan vedätte aiheesta omat johtopäätöksenne.
Näyttelytekstithän koostuvat useimmiten kaikennäköisistä tolkuttomuuksista ja säädyttömistä höpinöistä, joten kokijan oman tulkinnan merkittävyyttä ei tule missään nimessä aliarvioida.
Samaa mieltä olisi eittämättä suuri pukkikin.

- Perttu Häkkinen

My motorcycle build

Rakentamani moottoripyörä esiteltiin Pipeburn sivustolla.
Motorcycle i build in Pipeburn pages.

http://www.pipeburn.com/home/2014/04/14/1981-kawasaki-750-ltd.html
http://www.pipeburn.com/home/2014/04/14/1981-kawasaki-750-ltd.html

Spine interview

Haastattelu Spine-lehdessä:
My interview in Spine-magazine:
http://issuu.com/spinemag/docs/spine_magazine_01/42

Kuvitus Journalisti-lehteen.

"Metsänpeitossa" Muovivalukollaasi, sekatekniikka.

Regal

Harvinainen tilanne.

Yksi askel.

Vihdoinkin yhdessä.

Ulkoiluttamassa lemmikkiä.

Pukki siunaa.

Kätesi meressä.

Epätasapainon geometria.